Beleza!
Viikko meni taas akkia. Tuli treenattua paljon ja paasin sitten vihdoin viikonloppuna pois SP:sta. Mentiin Matheuksen isan tilalle Casa Brancaan. Casa Branca on pieni kaupunki n.200km SP:sta. Tilalla oli uima-allas ja kaikkea muuta kivaa, joten siela oli oikein mukavaa vain rentoutua. Tuli sita kuitenkin yhdet treenit tehtya :).
Casa Brancassa mina olin pieni julkkis. Perjantaina kun tuli jotain porukkaa meidan kampille, olivat he ihmeissaan siita etta mita suomipoika tekee taalla. Lauantaina mentiin sitten jonnekkin festareille, siela sitten kaikki jo “tiesi” minut ja halus ottaa kuvia gringon kanssa. Illan aikana kuuluikin monesti: “Miko come here, take picture!” Kaikki oli oikein mukavia ja halus nahda suomipojan, seka koittivat kovasti jutella minulle vaikka yhteista kielta ei aina loytynyt. Yks asia mika ihmetytti oli se etta perus Brassi tietaa missa Suomi on, mutta jenkki tai kanukki ei todellakaan tieda. Vaikka USA ja Kanada on “kehittyneita” valtioita ;).
Nyt on ruvennut treenit sujumaan oiken hyvin ja kroppakin kestaa jo 2-3 treenia paivassa, aluks tuli vain paikat kipeeks. Viimeviikolla tehtiin paljon kuntoharjoituksia, eika niin paljon tekniikkaa. Toivottavasti talla viikolla tehdaan toisten, teen sitten ite omat lenkit yms.
Tassa reissussa ollessa on tullut monesti mietittya asioita. Eilen mietiskelin sitten yleensakkin koko reissua. Ja taytyy sanoa etta aika uskomatonta on ollut. On tullut istuttua iltaa monen tyypin kanssa, on ollut tunnettuja suomalaisia, muiden maiden valtion virkamiehia yms. Oon paassyt vieraaksi moniin juhliin, on kutsuttua saunomaan ja allasbileisiin. On tullut luotua kontakteja ympari maailmaa ja tulevaisuudessa melkein sama mihinpain maailmaa menen, on siela joku tuttu. Mietinkin etta miten sita on kaynyt nain hyva tuuri, mutta kait sillakin on jotain tekemista asian kanssa etta olen aika avoin tyyppi ja juttelen helposti muille ihmisille, vaikka ei yhteista kielta loydykkaan. Sanakirja kateen ja menoksi :D.
Jossain vaiheessa reissua tuli kirjotettua paljon siita, etta on koti-ikava yms. ja haluu kotia. Nyt sita on ruvennut tajuamaan (parempi myohaan kun ei milloinkaan
etta ei se Suomi sielta mihinkaan katoa ja eika ne kaveritkaan. Itse huomasi sen etta kun reissu rupes maistumaan puulta (niin kuin Olli sanoin), oli aika silloin tehda jotain “uutta”.
Esimerkiksi Thaimaassa ollessani (silloin noin 4kk reissua takana) meni treenaamaan thai-nyrkkeilya ja vapaaottelua n.2kk. Sen raakin jalkeen jaksoin taas ottaa rennosti. Tai Indonesiassa menin Bunakenille sukeltamaan viikoksi, jonka jalkeen taas “normi” elama reissussa maistui jonkin aikaa. Alussa reissu olikin sellaista suorittamista, mentiin paikasta toiseen eika tajuttu nauttia hetkesta. Sitten sita oppi olemaan ja nauttimaan joka hetkesta, seka tekemaan valilla jotain muuta kuin pelkastaan “reissaamaan”. Mielestani kukaan ei pysty vain olemaan vuotta, ihmisen on pakko tehda jotain. Tai ainakin omalla kohdalla asia on nain.
Naihin ajatuksiin lopetan talta eraan, nyt treeneihin!
-Mikko
Ps. Perheelle tiedoksi, ei loytyny leijonaa. Taisivat pojat vedattaa suomipoikaa. Tai oli siela yks “leijona”
Minni
January 6th, 2008 at 12:14 pm
Niin hassua kun välillä tuntuu että et sä missään kaukana ookkaa kun kuulee ja pääsee lukee susta! Jaksa vaan kirjotella, toivottavasti tulee kohta jo seuraava viikon kirje. Hali